Kesäloma lähenee ja hymy senkun levenee! Edessä on vain neljä työaamua ja sitten alkaa taika-aika tässä perheessä, ilman kelloa ja suurempia suunnitelmia. Viimeiset viikot kesäflunssa -viruksen kanssa ovatkin jo hidastaneet eloani. On ollut pakko jarrutella vauhtia vapaa-ajalla, kuunnella omaa jaksamista ja kehon tarpeita. Vauhdin hidastuessa alkaa myös kuulla omia ajatuksiaan paremmin. Toiveita, unelmia ja arkisia -ajatuksia pulpahtelee pintaan prosessoitavaksi.
Viime aikoina olen pohdiskellut paljonkin ihmisten epätervettä itsekkyyttä, johon törmää melkein päivittäin, milloin missäkin, vaikkapa niinkin arkisessa toimessa, kuin työmatkajunaan astuessa. Näen usein tilanteita, jossa mieshenkilö kiilaa naisen eteen junan ovella, jotta pääsee sisään ensimmäisenä ja istumaan haluamalleen vakkaripaikalle junassa. Missä muualla maailmassa törmää moiseen käytökseen ? No, ehkä Venäjällä ja muissa Itä-Euroopan maissa saatetaan käyttäytyä samoin, mene ja tiedä. Riia'ssa olen kohdannut hotellin aamiaisella samanmoista minä itse ensin -meininkiä.
Piittaamattomuus kanssaihmisiä kohtaan on surullista, lähimmäisistä ei enää välitetä ja pidetä huolta, niinkuin ennen vanhaan. Harvemmin silloin vanhukset viruivat menehtyneinä monta päivää asunnoissaan ja nyttemmin heidät löydetään usein vasta kun kalman haju tunkeutuu rappukäytävään.
Maailma on paska paikka, aina välillä ja kun maailmaa tai ihmisiä ei voi muuttaa, voi vain itse tehdä jotain omille ajatuksilleen ja asenteelleen. Pessimistiksi en ala (vaikka surullinen voin olla maailman epäoikeuden mukaisuuksista), se on energiaa, elämäniloa ja ystävyyttäkin syövää myrkkyä.
Parasta kesälukemista on viime aikoina ollut Nicolas Jaquemot:in pokkari: Mitä optimistilta voi oppia. . Kirjan tarkoitus on opastaa, kuinka välttää negatiivisia ajatuksia, niillä kun on suora vaikutus tunteisiimme ja toimintaamme. Yleisesti totuttuun tapaan on helpompi ajatella ja odottaa pahinta (katastrofiajattelu). Iloisempi vaihtoehto on tuumailla asioita, jotka elämässämme ovat jo hyvin.
Tänä iltana siis iloitsen rakkaista lähimmäisistäni, perheestä ja ystävistä, pikkuhiljaa kohenevasta terveydentilastani, tulevasta lomasta sekä pienestä viherkeitaastani parvekkeella. Siellä laventelipuu kukkii, yrtit kasvavat kohisten ja ikävät kirvat kirsikkapuusta on karkoitettu (mäntysuopaliuoksella). Mantelipuun siemeniä liotettiin 3 pv lämpimässä vedessä ja nyt ne ovat mullan alla. Odotan innolla hetkeä, kun ruukusta alkaa silmu pilkottamaan.
Mukavia keskikesän hetkiä ja taianomaista juhannusta, pidetään lähimmäisistämme huolta !
Ps. Täältä löytyy Tunturisuden juhannustaikoja kokeiltavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti