Tuossa on juttu siitä kuinka THL:n johtaja Pekka Puska on saanut sokerilimut pois koulusta ja korvannut ne keinomakeutusaineita sisältävillä limuilla.
Tätä toimenpidettä vastusti mm lääkäri Antti Heikkilä.
Heikkilä on lääkäri minun makuuni, hän uskaltaa kyseenalaistaa valmiiksi pureskellut totuudet, (kannattaa lukea blogikirjoitukset: hyviä näkökulmia mm sikainfluenssarokotuksista) Heikkilä siis väittää että keinotekoisesti makeutetut limut ovat jopa pahempia kuin sokerilla makeutetut. Keinotekoiset makeutusaineet lisäävät ruokahalua ja ovat itsessään hermomyrkkyjä. Koko jupakka juontaa juurensa siitä , että huolestuneet amerikkalaiset alkoivat pikkuhiljaa korvata limuja vedellä, ja tästä huolestuneena isot limujätit päättivät tehdä kasvojenkohotusoperaation ja alkaa merkkinoida näitä ”terveystuotteitaan”.
Äitinä tuntui pahalta katsella noita nuoria, jotka on aivopesty kuluttamaan janojuomana limuja, normaalin veden sijaan.
Selvennykseksi: meilläkin lapset saavat limuja, mutta pääsääntöisesti vain juhlapäivinä, ei siis jokapäiväisenä janojuomana.
Kuluttaja-sana on alkanut korvissani kalskahtaa epämiellyttävältä, ja haluaisinkin sanoa itseni irti koko määreestä. Haaveenani on kuluttaa luonnonvaroja mahdollisimman vähän, olla anti-kuluttaja. Jos tekee vaikeaa niin tästä hyvä muistuttaja, vaikka kehyksiin seinälle
Mitkä asiat minusta tekisivät anti-kuluttajan? Riittääkö jos tiedostaa ja shoppaa, eikä vaan shoppaa?
Caritalla on hyvä pointti: TARVE ”tarvitsenko tätä tuotetta todella” vai onko tämä ostoimpulssi? Useinhan meille luodaan keinotekoisia tarpeita -> juuri nyt on pakko saada narsissit ovenpieleen.Narsissien ostossa kannattaa muuten olla tosi tarkkana mitä ostaa, ihan kaikkien kukkientuotantolaitosten työolosuhteen eivät taida kestää päivänvaloa, eli kannattaa valita Reilua kauppaa
-Juu, itse taidan tyytyä lasten koristelemiin pajunkissoihin tänä vuonna.
Anti-kuluttaja on mielestäni parhaimmillan ihminen, joka uskaltaa, käyttää uudestaan tuotetta eri tarkoitukseen johon se on alun perin hankittu. Ja nimenomaan korostan sanaa uskaltaa.
Pienten lasten kulutustietoisille äideille synttärit ovat se vuoden hirvein kulutusjuhla, made in china -krääsää tuppaa ovista ja ikkunoista (heh, ja lapset rakastaa)…
Olen painottanut ja anellut ystäviäni panostamaan kierrätyslahjoihin, mutta kovin moni ei sitä ole uskaltanut tehdä. Nekin harvat ojentavat lahjansa anteeksi pyydellen.
Sanonkin tässä: tuokaa kierrätyslahjoja! Viimekädessä minä lupaan olla se joka ottaa haukut/kehut lapsilta vastaan. Ikävä totuus on kuitenkin se, että marketti-härpäke kestää tasan sen avauksen ajan kiinnostavana/ehjänä. Kun taas 10 vuotta vanha metallinen kaivuri, saattaa kestää jopa sen 10 seuraavaa vuotta ( tämä oli esimerkki tosielämästä)!
Jos tulee tilanne jossa itse täytyy kehitellä lahja, voi esim. itselleen ”vanhaksi” käyneen korin tai maljakon täyttää kuluvilla tuotteilla (such as: pähkinät, kahvipaketti tai vaikka wc-paperi!)
Toinen mieluinen lahjavaihtoehto ainakin allekirjoittaneelle ovat kaikenlaiset hemmotteluhoidot, kurssit tai liput kulttuuritapahtumaan (= vaikkapa lempibändin keikalle).
Anti-kuluttajan tunnistaa myös siitä että hän osaa etsiä esineille aina uuden elämän ja luoda itse kaunista ja kestävää, tässä eräs moniosaaja, lukuisten suomalaisten käsityöläisten joukossa.
Oma tämänpäiväinen kulutusvastainen tekoni oli se, kun kasvorasvan ollessa loppu, kokeilin rasvata ihoni kookosrasvalla - toimii, ja myrkytön luonnontuote.
Extra virgin kookosrasva on muutenkin täyden kympin terveystuote, paras paistorasva koostumukseltaan ei pala kiinni paistinpannuun millään, ja namia tuoksultaan ja maultaan!
Munarikasta palmusunnuntaita!
Outi
p.s. Sain lahjaksi kiinnostavan kurssin: Metamorfoosi-tekniikka 31.3. Järvenpäässä, jos kiinnostaa laita viestiä tänne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti