torstai 21. lokakuuta 2010

OH: Vastoinkäymiset kasvattavat?

Pahoittelut blogitekstejen viivästymisestä. Ainoa selitys on käsittämätön stressi, selvitykseksi kerron että olen tällä hetkellä kolmessa eri työsuhteessa. Päätyöni lisäksi kaksi eri toimikuntaa joiden sihteerinä toimin…huh.
Stressi tunnepuolella lisää se, että välit katkesivat kesällä erääseen hyvin läheiseen ihmiseen, ja suuri suru ja ikävä asunut sisälläni nämä viime kuukaudet.
Tunneihmisenä en vaan voi työntää läheisiä ihmisiä pois elämästäni, enkä hyväksyä sitä että minulle on näin tehty, vaikka syy olisi miten oikeutettu toisen mielestä.

Kaikesta tästä stressistä johtuen kasvoihini on puhjennut ihottuma, eli perioraalidermatiitti. Tauti joka vaivaa lähes pelkästään ”nuoria” alle 40 v naisia!
Tautia ei ole diagnosoitu ennen 1950-lukua, ja vahva epäilys on siitä että tauti liittyy kosmetiikan käyttöön yhdistettynä tunne-elämän stressiin.
Voitte uskoa että minulle on kova pala muuttua kaunisihoisesta ihmisestä spitaaliseksi rupikonnaksi, olen itkeskellyt tätä monta kertaa. Vaivaan voisi syödä kahden-kolmen kuukauden antibioottikuurin, mutta se menee ohi myös itsellään noin puolessa vuodessa, joten ainakin aluksi yritän kärsiä ja parantaa sitä ilman lääketieteen suosiollista avustusta…

Ihottuman paranemista ajatellen tärkeää on välttää kaikkia kosmetiikkateollisuuden tuotteita naamalla, alkaen hammastahnasta (onneksi Ruohonjuuri myy sentään luonnonmukaista, ettei tarvitse pelkällä suolalla pestä!)
Kasvot sen sijaan pestään pelkällä suolavedellä, eikä käytetä mitään rasvaa (siis ei edes silmänympärysvoidetta)!
Kuulostaa naisimmeisestä pahalta mutta tuolla konstilla sain kuitenkin kutinan loppumaan. Toinen keino, jonka löysin amerikkalaiselta nettisivuilta on välttää tiettyjä tanniinia sisältäviä ruoka-aineita, lista niistä löytyy täältä.
Tekisi niin mieli vetää meikkivoidetta noiden punaisten läikkien päälle, mutta ihon on annettava levätä. Ehkäpä luonnon kiertokultu (syntymä-kuolema) koskee nyt myös ihoa?
Tai ehkä tämän tarkoitus on opettaa minulle äärimmäisen turhamaiselle ihmiselle, että sisin ratkaisee ei ulkonäkö!

Elämä on oppituntejen sarja, ja vastoinkäymiset ovat niitä eniten opettavia. Joskus on aika huomata että asiat voisivat olla huonommin, toiset ovat pyörätuolissa ja niin edelleen...




Astrologiassa elämän heittelylle on usein selityksenä jonkun tietyn planeetan vaikutus.
Esim. Uranus-vaikutus voi olla se että elämän kurssi muuttuu järkytyksen kautta paremmaksi.
Tai Jupiter-vaikutus tarkoittaa onnellista jaksoa elämässä.

Uranus-vaikutus näkyy omassa ja läheisten elämässä kaikkein selviten.
Kuppi täyttyy ääriään myöten (stressiä, vihaa, katkeruutta) kunnes läikähtää, vasta tyhjentyneeseen kuppiin pystyy lataamaan uuttaa sisältöä. Täytyy vaan toivoa että pysähdyksen jälkeen tuo kuppi täyttyy eri liemellä kun mikä sen sai alun perin kaatumaan.

Oman elämän suursiivous tulee välillä ajankohtaiseksi, viimeistää keski-ikäisenä se kannattaa tehdä. Katsoa elämäänsä suurennuslasilla ja miettiä mitä asioita sieltä kannattaa karsia pois.
Jos ei ole henkisiä tai taloudellisia voimavaroja tehdä karsintaa itse yleensä luonto tulee avuksi kaatamalla kupin. Tämä voi tapahtua mm. sairastumisen tai eron myötä.
Varoitus; jos prosessin aloittaa (edes henkisesti) voi olla että prosessi vie mukanaan ja aiheuttaa myös kipeita asioita.
Joskus joku muu tekee kipeaältä tuntuvan ratkaisun puolestasi, eli jos et pysty itse muutosta tekemään kosmos tekee sen kyllä puolestasi.
Rajumpia muutoksi kutsutaan Saturnus-vaikutuksiksi, tai arkisemmin katastroofeiksi.
Nämä ilmiöt repivät ihmisen usein ihan maahan ja tyhjäksi. Jälleen kerran kuppi kaatuu ja tyhjenee täysin. Usein onnettomuudet tapahtuvat sarjoissa. Vanha sanonta ei kahta ilman kolmatta viittaa juuri tähän.

Sielun matkalla tällä planeetalla henkinen kasvu on itse tarkoitus.
Toiset ihmiset kasvattavat henkistä kapasiteettia kauniilla ja hyvillä asioilla, itse olen kuitenkin huomannut että kasvua tapahtuu useimmiten silloin kun sattuu eniten.

Vaikeat asiat joiden yli pitää päästä, kasvattavat ja jalostavat meistä henkisesti kypsempiä ihmisiä.

Sielulla on viisi kehitysvaihetta; vastasyntynyt, lapsi, nuori, kypsä ja vanha.
Planeetallemme on inkarnoitunut tällä hetkellä yli 5 miljardia sielua. Ehkä vuonna 2012 tapahtuva energian muutos houkuttelee kokemaan siirtymisen viidenteen ulottuvuuteen.
Värähtelyt planeetallamme alkavat pikkuhiljaa nousta ja alamme pitää itsestäänselvyytenä asioita joille olisi vielä muutama vuosi sitten naureskeltu.
Jokainen meistä tuntee maapallon muuttuvan energian (kuin jotain olisi tapahtumassa) tosin nämä muutokset selitetään meille ilmastohäiriöinä, ja niistä syyllistetään meitä ihmisiä.

Pelottelu vuodella 2012 on myös valitettavan yleistä, pelottelu on paras ase saada suuret massat toimimaan niin kuin valtaapitävät haluavat. Aiemmin peloteltiin kiirastulella, nyt ilmastokurimuksella ja eläkepommilla. Työuria on pidennettävä, alusta ja lopusta.

Pelko yleensä lamaannuttaa luovuuden ja saa ihmisen toimimaan niinkun valtaapitävät haluavat. Meille äideille pelottelu on välillä kasvatuskeino saada lapset pois vaarallisista leikkipaikoista "hiisi tulee kaivosta" "rotkossa asuu mörkö" yms...

Peräänkuulutetaan uskallusta, eikä pelätä ihottumia tai yksinoloa.
Kaikella on tarkoituksensa, metamorfoosi alkaa usein ikävästä asiasta, ja sen on tarkoitus sada meidät huomaamaan mikä on elämässä mennyt pieleen, tai toisen tavan elää elämää.

Ei kommentteja: