Caritan ratsastaessa luurankohevosilla kaktusten välissä auringonlaskuun blogi jää minun hartioilleni.
No eipä siinä mitään olenkin tullut riippuvaiseksi siitä että saan jäsennellä ajatuksiani kirjoittamalla.
Jännä juttu että muutama vuosi takaperin eräs selvännäkijä suositteli minulle kirjoittamista, silloin mietin vision toteuttamista, ja näin itseni sulkakynä kädessä proosa-kurssilla.
Miksikö sulkakynä, no johtuu tästä kieroutuneesta maailmankatsomuksestani. Useasti olen julistanut eroavani nykyajasta.
Tämä sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Koko ajan parempaa suuntaan ollaan matkalla ja silmät aukenevat pikkuhiljaa kuten kissanpennulla.
Ilokseni saa huomata päivittäin vanhojen hyvien konstien palaamisen, kuten Strömsön flunssanhoitoniksit. Omassa pihapiirissämme on otettu vihdoin maakellari käyttöön, ja toimii!
Täytettä kellariin kipaisimme hakemaan täältä, suosittelen vierailua, mukava paikka.
Tosin nettiriippuvainen luonteeni ei tykkää ajatuksesta kaiken nykyaikaisen hävittämisestä…
Hyvältä ja luonnolliselta tuntuu kirjoitella koneella ja laittaa ajatuksia nettiin, ja henk. koht palautteeesta päätellen joku joskus tuotoksiamme lukeekin, kiitos palautteesta:)
Myös blogin perään voi palautetta antaa, jospa joskus syntyisi jotain keskusteluakin.
Mutta palatkaamme vastakkainasetteluun vanha vs uusi.
Miten löytää tasapaino näiden välillä?
Nykyaikaa kuvasi ehkä minun maailman kuvaani parhaiten mahtuvalla tavoin Aldous Huxley 1930-luvulla. Kansalaisia ei kontrolloitaisikaan asein vaan aivopesun avulla. Ruokiin, juomiin, astioihin jopa kassakuitteihin lisätään lisäaineita ja kemikaaleja, jotka tylsistyttävät, tyhmistyttävät ja masentavat. Kuulostaako tutulta?
-Armaassa kotomaassamme mielialalääkkeita syö yli 400 000 ihmistä.
Hyviä aivopesukeinoja ovat tv ja lehdistö. Harva uskalsi uhmata THL:n käskyä ”kaikki kansa on rokotteella ”suojattava” männä vuonna. Tuon rokotteen surullisenkuuluisista seurauksista sai osviittaa eilisessä Ajankohtaisessa Kakkosessa.
Ei niin vakava mutta ärsyttävä seikka nykyajassa on myös se, että kaikki hilavitkuttimet on suunniteltu niin käsittämättömän huonoiksi. Raha puhuu myös tässä, eli insinööörit ovat suuressa viisaudessaan kehittäneet laitteet sellaisiksi, että ne hajoavat heti tasan kaksi viikkoa takuun umpeutumisen jälkeen. (Tiesittekö mikä on Honkkarin akkuporakoneen kesto jatkuvassa käytössä? Vastaus: kaksi tuntia)
Toinen mikä kiehuttaa pinnaa on uudet autoa ja ajotietokoneet, myös allekirjoittanut joutunut tappelemaan ja hajoilemaan näiden veitikoiden kanssa.
Usein saa huomata että laitteiden tai tavaroiden korjaaminen ei kannata, vaan uuden ostaminen tulee halvemmaksi.
Viimevuosina olen ikään kuin varmuuden vuoksi ostanut sekä uuden, että vanhan usein rinnakkain.
(Kyseessä mm. hiustenkiharruskoneet, matkalaukut, vaatteet yms…)
ja joutunut tekemään sen päätelmän, että aivopesu jota saamme mm. sisustus- tai kauneudenhoito-ohjelmista, joissa esitellään kimmeltäviä uutuuksia on silkkaa propagandaa.
Joten pitäydyn tästä edes noissa vintage, usein made in Finland, Europe tai USA tavaroissa ja vaatteissa.
Jossain vaiheessa tein ihan periaatepäätöksi etten osta mitään missä lukee ”made in China”, vaikeaa ja repsuja tullut kovasti mutta yritys hyvä.
Kiina-boikottini ei johdu ihmisoikeusrikkomuksista (niin mieluisasti kun noin jalon syyn ottaisinkin omalle omalletunnolleni) vaan ihan pelkästään siitä että halpa bulkki-tavara, jota kiinassa valmistetaan on niin uskomattoman huonoa.
Tässä pätee jälleen vanha viisas sanonta ”köyhän ei kannata ostaa halpaa.”
Toinen syy vanhan tavaran suosimiseen on oma makuni, yksinkertaisesti pidän kauniimpana (enkä vaan kestävämpänä) desingniä 30-50 luvulta.
Siinä yhdistyy minulle mieluinen muotoilu, viimeistely sekä värimaailma, mutta makuja on tietysti yhtä monia kuin ihmisiäkin, eli ei siitä sen enempää.
Viimeinen syy vanhan suosimiseen on puhtaasti ekologinen. Jo kerran maailmaan saatettu tuote on jo hiilijalanjälkensä kerran jättänyt tuotantoprosessissa, järkyttävistä pakkausmateriaaleista puhumattakaan.
Nykyajan suurena plussana pidän ainoastaan asennemaailman muutosta, vanhat konservatiiviset arvot romuttuvat hitaasti mutta varmasti. Aina ei ehkä siltä tunnut mutta jos katsoo vaikka sadan vuoden taakse naisten asemaa, suurta parannusta on tapahtunut.
Nykyajan miehillä on ihan eri asenne vaimojaan kohtaan kun vielä 80-luvulla jolloin valitettavan usein nainen teki kaksi työpäivää, ensin töissä ja sitten kotona.
Omille lapsilleen nykyaikainen mies on ilahduttavan usein läsnä, eikä sitä pidetä yhtään vähemmän miehisenä vaikka isät leikkisivät barbeilla tyttären kanssa, tai vaikka poikien.
Pidän myös ilahduttavana asian viimeaikaista homo-keskustelua liittyen kirkkoon, olisiko ollut mitenkään edes mahdollista että vielä 50-luvulla olisi voitu edes harkita homojen vihkimistä kirkossa?
Maailma muuttuu ja konservatiiviset asenteet jäävät pikkuhiljaa vähemmistöjen kannaksi.
Isoin ilo allekirjoittaneella tässä ajassa on kuitenkin internet.
Olen saanut vertaistukea moniin murheisiini ja iloihini viime vuosina erinäisiltä keskustelupalstoilta. Suosittelen myös näitä ihan kaikille, jopa 66-vuotias ylisosiaalinen isäni kirjoittelee päivittäin kuulumisensa nettipalstalle, ilahduttavaa!
Nykyihmisen on mahdollista hakea mitä tahansa tietoa mistä tahansa aiheesta ja tulla ekspertiksi tiedoillaan.
Ja eihän näitä minunkaan horinoita ennenvanhaan olisi päässyt missään lukemaan, joten taidampa lykätä nykyajasta eroamista vielä muutamalla vuodella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti