(pieni suloinen meksikolaispoika perheineen sai suomalaisilta muistoja, vaateita ja ison läjän ruokaa, kuva: Carita)
Hupsan ja Hei,
Tänne tulla tupsahdin, pitkästä aikaa. Ilman valmista aihetta ajateltuna. Annan vaan ajatuksen lentää. Elämässä on monta pientä asiaa, joista saa taas olla iloinen ja kiitollinen.
Alkutalven matkallani, Meksikoon, oivalsin uudestaan miten hyvin asiat meillä täällä Suomessa on sosiaalihuoltoineen ja työttömyyspäivärahoineen verrattuna valtaosaan muista maailman maista. Köyhyys Meksikossa oli käsin kosketeltavissa ja näkyvää. Sitä ei peitelty sosiaalihuollon varoilla ostetuilla vaatteilla. Risaisia nuttuja vilkkui katukuvassa ja ajelimme asuinalueiden läpi, joissa elettiin kurjissa olosuhteissa. Autosta ei uskaltanut kaikkialla astua ulos, huume-ja ryöstövaarojen vuoksi (läheisessä kylässä huumehörhöt ammuskelivat toisiaan ja pommeja räjäyteltiin). Kaikesta näkemästäni ja kokemastani huolimatta ihastuin kauniiseen maahan, ihmisten iloisuuteen ja välittömyyteen. Varmasti palaan sinne vielä joskus uudestaan.
Oli mahtavaa nähdä, kuinka läheisyys ja rakkaus oli läsnä monessa asiassa. Ihmiset halailivat, koskettivat toisiaan ja katseet kohtailivat. Työkaverit suukottelivat tervehdyksensä toistensa poskille. Vauvoja kannettiin lähellä,sylissä eikä vaunuja näkynyt (ymmärrän kyllä, että jo Suomen ilmaston vuoksi vaunuttomuus ei välttämättä toimisi täällä). Isompia lapsia kannettiin sitten vanhempien, yleensä isien niskassa "ratsastamassa". Kaupan maustehyllyjen välissä näkyi myös ihmisiä tanssimassa. Se sai hymyämään. Meksikolaisten asennoituminen elämään on ihailtavan iloista, latinomaiden malliin.
Omassa kulttuurissamme on enimmäkseen vallalla kielteinen ajatusmalli ja voivottelu on pop. Se vasta tarttuva tauti onkin. Oi voi, ihmisten on helpompi kompata ikäviä asioita, kuin iloita toisten onnesta (näin olen tuumanut monasti). Kannatan toki asioiden kyseenalaistamista, mutta senkin voi mielestäni tehdä rakentavasti, ei vastustavan ikävästi. Muutoksiahan ei tapahdu, jos aina vaan hyväksyy asiat, jotka eivät toimi. Onni on osata antaa palautetta oikeaan osoitteeseen ja toimia asioiden parantamiseksi. Valisympatia pisteiden keräys on syvältä.
Niin monasti käytetty ja kulutettu lausahdus, asenteella on väliä, heijastuu jokapäiväisessä elämässä ympäristöömme, joko voimaannuttavana energiana tai sitten energiavarastoja syövänä syöppönä. Miksi ihmeessä voivotella asioita, joille ei voi mitään, kuten sää. Pimeys ja pyryilma on todellista totta juuri tällä hetkellä ja se nakertaa ihmistä eri tavoin, itseänikin.
Valittajat eivät useinkaan itse näe omaa negatiivisuuttaan. Eikä ole helpoin tehtävä asiasta mainita ääneen voivottelijalle ja niin asiasta tulee tabu monissa yhteisöissä tai vaikka ihan ystävienkin kesken. Voivottelu saa valtaa ja se hyväksytään. Millon sitten mikäkin asia on pielessä (asiat joihin ei voi vaikuttaa tai sitten omaa egoa pönkitetään hakemalla vikoja muista), sitä kuunnellessa omat energiavarastot hupenevat. On helpompi vain kuunnella, kun alkaa väittelemään. Joskus se voi olla jopa viisaintakin. Maailmaa ja muita kun ei voi muuttaa, on lähdettävä omasta itsestään muutoksien tielle. Tehdä valintoja, kysyen itseltään kysymyksiä. Missä ympäristössä tai joukossa sinä olet onnellinen ja energisoitunut?
Jokainen aamu on uusi mahdollisuus, hyville valinnoille. Nyt hyppäämän lumikasaan tekemään enkeleitä! Nautitaan talvesta, ihanaa kun on lunta :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti