Ensimmäiset ajatukset olivat lähinnä, että saako alkaa jo odottamaan kesälomaa?
Lomailu ja työstressin unohtaminen ovat meille luterilaisella moraalilla varustetuille suomalaisille usein asioita, joista ei saa pitää liikaa mölyä.
Työpaikoilla kilpaillaan siitä, kenellä on eniten lomapäiviä käyttämättä ja kuka tuhlaa tehokkaimmin unituntinsa työasioiden miettimiseen.
Täysin erilainen asenne työtä kohtaan on mm. Afrikkalaisilla, siitä kertoo mm tällä hetkellä Kiasmassa oleva näyttely. Näin pätkän uutisissa ja se pani ajattelemaan. Olemmeko me länsimaiset nykyajan maaorjia? Suuria lainoja vasten saamme ostettua lähes kaiken haluamamme, mutta lainaraha tarkoittaa myös sitä, että joudumme työskentelemään hullun lailla elämämme loppuun saakka maksaaksemme velkamme.
Elämämme iloiset hetket koostuvat lomista ja niiden odotuksesta, arki on vastenmielistä puurtamista. Muunmuassa tätä asiaa taiteilijat Kiasmassa haluavat herätellä miettimään.
Suomalaisia kismittää myös Euroopan vakuusrahasto ja rahan lainaaminen Etelä-Euroopan maille. Hallitustunnustelijat ajavat rahaa Portugalin tukipaketille, kuin käärmettä pyssynsuuhun, vaikka suurin osa kansasta sitä vastustaa. Suomen pankkisektorin riskit ovat pienet euro-riskimaihin verrattuna, mutta takaukset moninkertaiset. Ollaanko tekemässä historian pahinta virhettä, vai onko takuut pakollinen juttu EU:ssa?
Jakeluun ei mene miksi maatalouden-, lämmityskustannusten-, infrastruktuurin- yms. ihannemaissa eletään yli varojen ja täällä kylmässä ja pimeässä, jossa jo maantien perustaminen vaatii moninkertaiset routasuojaukset (näin pienenä esimerkkinä) osataan säästää ja hoitaa taloutta sen verran hyvin, että voimme olla takaajina noiden maiden veloille. Taustalla piilee ajatus siitä että etelän maat, joissa osataan suhtautua työntekoon rennosti, pääsevät kuin koira veräjästä. Eikä meille ikuisesti opetettu mantra ”ken ei työtä tee, sen ei pidä leipääkään syömän” pidäkään paikkaansa?
Kieltämättä oma suhtautumiseni on ollut samankaltaista, olen puhkunut pyhää vihaa ja allekirjoittanut monia nettivetoomuksia vakuusrahaston kaatamisen puolesta.
Vakuusrahastossa liikkuvat summat tuntuvat niin isoilta, ettei niitä voi maalaisjärjellä oikein käsittää.
Toisaalla poliitikot vakuuttelevat laman ja suurtyöttömyyden tulevan, jos emme maksa nyt kun on vielä tilaisuus.
Uskon, että tukiaisilla yritetään ostaa aikaa jo koko EU:n olemassaolon aikaisille väärille päätöksille, tai päättämättömyydelle. Pankkien vivuttamille roska-lainoille ja väärin sijoitetuille pääomille.
Todellisuudessa syyllisiä eivät ole nuo vetelät etelämaiden väärää moraalia osoittavat kansalaiset vaan rikkaiden euromaiden pankit, ja poliittinen eliitti.
Oikeastaan sanoisin jopa, että on hauska katsella tätä sirkusta, jonka hokemat osataan jo ulkoa: ”Kreikka ei tarvitse vakuuksia, Irlanti ei tarvitse vakuuksia, portugali ei tarvitse vakuuksia”, ja nyt viimeisempänä "Espanja ei tarvitse vakuuksia” ellen tietäisi, että ne rahat jotka tähän pelleilyyn laitetaan ovat poissa yhteiskuntamme köyhimmältä osalta. Niiltä jotka eivät valita, eli vanhuksilta, lapsilta ja sairailta. Eikä suinkaan pääomasijoittajilta tai pankeilta, joille löyhin perustein lainatun rahan menettäminen oikeasti kuuluisi.
Euroopan velkakriisi ei todellisuudessa ole edes vielä varsinaisesti realisoitunut, vaan skeida iskee todenteolla tuulettimeen vasta sitten, kun lainalle ei enää löydy vakuuksia ja rahahanat pannaan lopullisesti kiinni.
Bileitä ja krapulaa yritetään pidentää vielä muutama vuosi, vaikka todellista vastuullisuutta olisi se että alkaisimme kehittää jo nyt uutta yhteiskuntaa, joka perustuisi hyvinvoinnin lisäämiseen ja jonninjoutavan kulutuksen vähentämiseen.
Raha on vain energiaa, oma mottoni, jolla vien omassa ajatusmaailmassa rahan tärkeysjärjestyksenä sen ansaitsemalle paikalle. Kieltäydyn itsepäisesti antamasta rahalle kovinkaan suurta paikkaa elämän tärkeysjärjestyksessä. Raha on vain paperia jolle on annettu valta uskomuksissamme. Valuuttaa ei ole sidottu kultaan joten se voi menettää merkityksensä heti kun sijoittajien usko rahaan haihtuu.
Tämä on asia jota meidän täytyy pelätä, ainakin näin meille uskotellaan.
Mutta asian voi kääntää myös toisinpäin, arvonmenetykselle ei tule antaa liian suurta valtaa.
Onnellisuutta ja varakkuutta ei tule mitata rahassa vaan ihmissuhteissa ja yhteisöllisyydessä. Suurinta pääomaa on muiden auttaminen, samalla tienaat apua itsellesi tulevaisuudessa. Anna hyvän kiertää -elokuvassa kerrotaan todellisesta varakkuudesta. Raha on aikoinaan keksitty helpottamaan vaihtotaloutta.
Nykyisin se on saanut järjettömät mittasuhteet, kaikki mitataan rahassa, myös ihmisten onnellisuus.
Annetaan pankkien selvitä itse aiheuttamastaan kriisistä ja katsotaan mitä tapahtuu.
Portugali ja Kreikka ovat käytännössä katsoen konkurssissa, niiden luottoluokitus heikkenee päivittäin. Tämänhetkinen rahan lypsy onnistuu vain tyhmiltä ”vastuullisilta” mailta, ja sen ainoa tarkoitusperä on saada edes hiukan tulevia luottotappioita kuitatuiksi europankeille ja niiden omistajille.
Kannattaa siis sujauttaa näppylähanskat käteen ja upottaa sormet multaan, sen sijaan että antaisi energioitaan raha-asioiden miettimiseen.
Maailma on maannut paikoillaan miljoonia vuosia ja ihmiskunta hoitanut puutarhaansa paljon kauemmin kun pörssi on ollut olemassa. Suosittelenkin palaamaan juurilleen, ja kirjaimellisesti alkamaan juurihoidon kasveille, saa kummasti perspektiiviä eikä tukipaketit enää ketuta niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti