CK: Ystävänpäivän aattona

( Kiitos Jaanalle, auringolleni, Kouvolaan luvasta saada käyttää kuvaa blogissamme)


Ystävänpäivän aattona lähetän kaikille lämpimiä ajatuksia, kiitollisena, läheisistä ja tuntemattomista lukijaystävistämme!

Mielessäni, ystävänpäivä, on joka päivä. Olen onnellinen hetkistä, joita saan jakaa päivittäin, kaukaisempienkin ystävien kanssa, vaikkapa Facebook -sivuston kautta. Se ei korvaa oikeita tapaamishetkiä, mutta saan olla jakamassa heidän ilojaan ja surujaan, status -ja kuvapäivistysten välityksellä. Haluan tietää, miten ystäväni voivat ja mitä heidän elämäänsä kuuluu, vaikka välimatka fyysisesti välillämme olisikin pitkä. He ovat sydämessäni aina.

Tänä aamuna tupsahdin, ystäväni Facebook -profiilisivulle, johon oli ilmestynyt yön aikana ihania uusia kuvia hänen perheestään ja viimeisimpiä, huikeita luomuksia täytekakuista. Tekstiviestin välityksellä sain nähdä kuvia, toisen ystäväni, uusimmasta kaapinmaalausprojektista ja mahtavasta uudesta kenkähyllyjärjestelmästä. Tekstailin yhteen, jos toiseen suuntaan, ystävyydestä, elämästä ja miehistä. Tunteita ja ajatuksia on tänäkin päivänä jaettu. Kaiken sosiaalisuuden ohessa sain työstettyä tänään ensimmäisen oikean artikkelini, johon liittyvä haastattelu -ja kuvaussessio oli viime sunnuntaina. Nyt iltasella ennätin tulla vielä tänne blogiimme näppäimistö sauhuten kirjoittelemaan. Virtaa on ja olen onnellinen saamastani tuesta ja kannustuksesta tänäkin päivänä. Kiitos ystäväiset, että olette elämässäni, jakamassa iloja ja suruja!

Ystävyys- ja sukulaisuussuhteet joutuvat välillä koetukselle eriävien mielipiteiden vuoksi. Elämään mahtuu, jos jonkinlaista tunteiden vuoristorataa. Surullisinta kuitenkin on, jos läheinen lähestyy vain silloin, kun elo on rankkaa, maailma murjoo tai hän tarvitsee jotain. Voiko sitä edes ystävyydeksi enää kutsua, jos toinen osapuoli antaa vain itsestään ja hyvät neuvot (jos niitä on kysytty) kaikuvat kuuroille korville. Rakkautta myös heille ja niille, jotka seuraavat elämääni ja kuulumisiani vain Facebook -sivuston kautta. Sitä vartenhan siellä ollaan, verkostoitumassa ja yhteyksiä ylläpitämässä, mutta statuspäivityksieni kautta ei pääse sen syvemmälle elämääni. Naamakirja ei korvaa oikeassa elämässä tapahtuvia kohtaamisia, puheluita ja halauksia. Se ei ole myöskään 7 Päivää -osasto, jonne kannattaa suoltaa kaikki elämänsä draamat (sellaistakin näyttää siellä tapahtuvan). En ole jaksanut viimeaikoina tuhlata energiaani kyselläkseni muiden kuulumisia, jos itse olen ollut pääsääntöisesti yhteydenottaja. Ystävyyttä tai mitään muutakaan ihmissuhdetta ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Taidan korostaa sitä ajatusta jo ties kuinka monennetta kertaa ja ehkäpä siksi, että tähän aiheeseen olen viime aikoina törmännyt usein.

Talviloma on nyt edessä ja tämä mediatyöläinen viettää tovin mediatonta aikaa. Keskityn tapaamaan lähisukulaisia, jotka ovat joulun jälkeen jääneet paitsioon, opiskelukiireiden ja omien itsekkäiden valintojen vuoksi. Anteeksi rakkaat, sydäntä riipasee kun en ole veljenpoikiakaan nähnyt vähään aikaan. Parin viikon päässä siintää myös pieni matka ystävälauman kanssa muille maille. Hyviä hetkiä edessä.

Valokuvaukseen liittyvä blogijuttu on pääkopassani muhimassa ja löytää tiensä ulos blogiin saakka parin viikon sisällä. Ajatuksenani on pitää tietokone kiinni lomien aikana.

Kupliva kippis ystävyydelle !