Viimeaikoina olen seurannut uutisia syvällä mielenkiinnolla: myrskyt, metsäpalot ja tulvat. Maapallo on muutoksen kourissa, ilmastonmuutos? Vaiko muutoksia maapallon magneettikentissä?
Mieleen tulee lukemani kirjat (löytyvät kirjastosta parapsykologia-nimikkeen alta) mm. Drunvalo Melchizedec: Elämän Kukan Salaisuus.
Mielenkiintoisia näkökulmia ihmisten energiaan ja mer-ka-ba energiakehään. Kaikki olemme rakentuneet energiasta, ja maapallon energiakentät vaikuttavat meistä jokaiseen.
Väitetään että maapallo käy läpi transformaatiota seuraavaan ulottuvuuteen, joka tarkoittaa ihmisten tietoisuuden heräämistä.
Huomattavaa on että aika moni alkaa heräilemään ja näkemään turhan kulutuksen ja pahoinvoinnin toiselle puolen, mutta valitettavan moni on hyväksynyt asenteen; ”elämä on yhtä kuin kärsimys”.
Mutta tarvitseeko niin kovasti kärsiä, onko elämänsä muuttaminen positiiviseen suuntaan todella niin vaikeaa?
Olen kiinnittänyt huomioni pariin tarinaan ihmisistä, jotka ovat löytäneen onnensa ja kutsumuksensa vasta suurten vastoinkäymisten kuten terveyden, työn tai puolison menettämisen jälkeen. Yksi esimerkikki oli dokumentti, joka kertoi Hudson-jokeen pakkolaskun tehneen lentokoneen eloonjääneistä; Ura sai jäädä ja ihminen keskittyi vapaaehtoistyöhön ja adoptoi lapsen.
Miksi toimimme valitettavan usein niin, että vasta tragedian uhka/tapahtuminen saa silmämme avautumaan? Miksi toistamme päivästä toiseen kärsimyksen kehää (hirveä työ, joka paikkaa kolottaa, puoliso ei jaksa kiinnostaa, laihduttaakin pitäisi, mutta ei ole energiaa, ja ainoastaan sokeri auttaa piristymään).
Tyhjyys täytetään shoppaamalla, vasta kunnon ostoskeskuksessa herää eloon.
Joka päivä on karkkipäivä, jopa lapsilla. Energiajuomat viimeistään piristävät, jopa lapset käyttävät niitä päivittäin.
Viikon kohokohta on kun saa vetää päänsä täyteen telkkarin äärellä, pääasia ettei tarvitse puhua edes puolisolleen. Nämä ovat tosielämän esimerkkejä.
Elämme valitettavan usein "sitkun-elämää", elämä alkaa vasta kun on vakkari-työ, parisuhde, vauva, tai lapset muuttavat pois kotoa, tai sitkun laihtuu sen viisi kiloa.
Voimmeko tosiaan näin huonosti? Mitä pitää tapahtua että herääminen tapahtuisi, että jokaisesta päivästä voisi nauttia?
Erään ystäväni mies tuskailee kun tyttöystävänsä kanssa sitä, että ruokakaupasta ei selviä hetkessä. Tyttöystävä kun tämä ihastelee jokaista persikkaa ”ai kuinka ihana” mutta näinhän elämä pitäisikin elää, nauttien jokaisesta hetkestä. Vanhaa sanonta ”nauti jokaisesta hetkestä, kuten se olisi viimeisesti” kannattaa muistella aina välillä.
Netti mahdollistaa kollektiivisen heräämisen ja silmien avautumisen aivan eri tavalla kun vuosikymmenet sitten, jolloin painettu sana oli totuus.
Valitettavan usein nykyisinkin saa kuulla kuinka netistä löytää väärää tietoa ja esim HS kertoo totuuden...koh köh saanko olla eri mieltä.
Otetaan vaikka tämä surullisen kuuluisa sika-influenssa tapaus.
Suomessa tuntui olevan vain yksi totuus, ja mm. lääkäri Antti Heikkilän televisiossa esittämä epäilys rokotteen tutkimattomuudesta sensuroitiin aiheuttamalla häiriötä tv-kuvaan. (kuinka usein tätä esiintyy saanen kysyä?)
Rokotusinfo sai huuhaa-palkinnon, vaikka senkin takana oli tiedostavia vanhempia ja terveydenhuollon ammattilaisia.
Netissä kerrottiin tuosta tehosteaineesta pitkät pätkät ja Suomen pääuutiskanavat tai HS ei virkannut asiasta mitään...kyllä olisi entinen ministeri Göbbels kateellinen virallisesta propagandasta jota tässä maassa harjoitetaan.
THL:n ja GSK:n yhteyksistä kirjoitetaan ympäri eurooppa mutta täällä huomio kiinnitetään vain lautakasoihin tai pesukonejupakkaan, eikä siihen kuka rahoittaa näitä rokotetutkimuksia.
Saas nähdä kuka kantaa vastuun mahdollisista rokotehaitoista, lääkärit? THL, vai me pienten lasten vanhemmat jotka paineen alla teimme vaikean ratkaisun rokottaa tai jättää rokottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti