"Olen kuunnellut, katsellut ja ihmetellyt. Askeltanut omalla polullani eteenpäin. Tänään enemmän kuin eilen, oivaltanut. Olemisesta ja onnesta. Hetkestä, jolloin pilkku löytää paikan elämästä"-C.K-
Auringon säteet lämmittävät talven väsyttämiä kasvoja. Se tekee hyvää sielulle. Koulun, työn ja sekä muun elämän yhdistäminen on ollut aika ajoin nuuduttavaa. Opintokursseista saamani hyvät arvosanat kannustavat painavan koulurepun raahaajaa eteenpäin. Uuden oppiminen ja vanha kertaaminen on ollut antoisaa. Ajoittain myös vihastuttavaa. Suomen kielioppi tuottaa itselleni haasteita. Edellisistä vastaavista opinnoista on jo vierähtänyt muutama vuosikymmen. Taidot ovat päässet ikävästi ruostumaan. On aika ottaa kielioppikirja kauniiseen käteen ja kerrattava perusteita. Olo on kuin linnunpoikasella, joka levittää siivet ensilennolle. Haparoiden, epäröiden ja silti innokkaasti koti uutta.
Pidän eriskummallisista sanoista. Ne tuovat väriä harmauteen. Sanoja on kiva itse keksiä tai löytää. Murresanat ovat kielellistä rikkautta. Varsinkin Heli Laaksosen hauskat sanaleikit saavat ajatukset hymyilemään. Helin uusin kirja Peippo vei on juuri ilmestynyt. Kirjaan sen luettavien kirjojen muistikirjaan.
Rentouttavaa viikonloppua! Lähden tästä kylille kiepomaan ja nauttimaan lauantaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti